• Blogi

Millaista nuorten kokemustietoa valokuvanäyttely välittää?

Kirjoittaja: Jaakko /

"En vain tiedä miten"

Viimeisen kahden kuukauden ajan olen saanut seurata luovien ja ennakkoluulottomien KuVi-pajalaisten valokuvausprosessia, jonka lopputuotoksena syntyi tämä verkkosivu.

Projektin loppuvaiheessa kysyin työpajalaisilta, että uskovatko he, että valokuvaamalla voi vaikuttaa lähiympäristön suunnitteluun. Nuorten vastaukset kysymykseeni olivat rehellisen epäluuloisia.

Eräs työkokeilija kirjoitti minulle: ”Varmasti jollain tavalla, en vain tiedä miten”.

Tämä vastaus sanoittaa iskevästi sen ongelman, joka liittyy aivan oleellisesti nuorten osallisuuden haasteisiin.


Toisaalta haluamme vahvistaa nuorten erilaisia vaikuttamisen kanavia sekä tukea nuorten moniäänisyyttä. Usein osallisuuden menetelmät eivät kuitenkaan kohtaa nuorten arjen monimuotoisuutta tai huomioi nuorten erilaisia taustoja.


Harmillisen usein kokeilut ja hyvät ideat tyssäävät viimeistään siinä vaiheessa, kun kokemustieto tai epäformaalit vaikuttamisen kanavat tulisivat muuttaa osaksi suunnittelun tai päätöksenteon prosesseja.

Tässä blogikirjoituksessa yritän päästä ylitse tästä osallisuuden rakenteellisesta ”varmasti jollain tavalla, en vain tiedä miten” -ongelmasta ja pohtia millaista kokemustietoa Meidän JKL -valokuvausprojektia voi tarjota esimerkiksi ympäristönsuunnittelun tai nuorten osallisuustyön tueksi.


Nuorten moninainen kaupunkisuhde näkyy valokuvissa


Nuoret valitsivat lopulliseen näyttelyyn itselleen teeman, kirjoittivat lyhyen tarinan ja valitsivat oman teemansa ympärille valokuvat. Teemat (lähellä, vaiettu, epätäydellisyys, tärkeimmät, yksinäisyys, pysähtymättömyys ja helppo elämä) ovat kaikki äärimmäisen henkilökohtaisia ja voimakkaan kokemuksellisia näkökulmia, jotka kaikki puhuttelevat ajankohtaisuudellaan katsojaa. Lisäksi kuvilla on voimakas suhde lähi- ja arkiympäristöön (esimerkiksi kuvissa esiintyy lenkkipolkuja, järven jää ja lähikirjasto). Valokuvissa yhdistyy mielenkiintoinen näkökulma eletystä ja sosiaalisesta kaupunkitilasta, joka haastaa suunnitellun fyysisen rakennetun kaupunkitilan. Useissa valokuvissa toistuu, miten ihmisten sotkut, loskaiset kadut, mutaiset puistot sekä graffitit näkyvät elätyssä kaupunkitilassa.

Nämä kaikki asiat liittyvät tekijöiden mukaan kaupunkikuvaan aivan kuten tyylikäs ja moderni arkkitehtuurikin. Epätäydellisyyttä käsittelevässä kuvatarinassa Veronika kirjoittaa: ”Ehkä kun pysähtyy ja katsoo sinne, minne ei aiemmin vilkaissutkaan, voi löytää jotain kaunista sen kaikessa epätäydellisyydessä.”

Voisiko tämän tulkita siten, että kaupungissa tarvitaan tilaa myös erilaisuudelle ja ”epätäydellisyydelle”, koska sitähän me myös kaupunkilaisina olemme – erilaisia ja epätäydellisiä.

Mitä valokuvissa ei kerrota?

Valokuvissa toistuu yllättävä elementti – tai oikeastaan sen puute. Missä on yhteisöllisyyden ja kohtaamisen paikat?

Yhteisöllisyyden puute on valokuvissa läsnä. Helppo elämä -kuvasarja kertoo kodista turvapaikkana, jossa ”kaikkea olisi tehtävä, mutta mitään ei ole pakko.” Puolestaan pysähtymättömyyttä kuvaava tarina kertoo karusti kohtaamattomuudesta: ”…arkeamme, jossa liike ja aika eivät pysähdy. Jokaisella on oma tehtävänsä ja päättymätön suorittamisen tarve.”

Yhteisöllisyyden puute toistuu myös jaksamista ja yksinäisyyttä kuvaavissa kirjoituksissa ja näihin liitetyissä valokuvissa, kuten kuvaajat kertovat.


”Ehkä se ei vaan jaksanut, eihän sitä jaksa aina itsekkään.”


”Kun tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, eikä ole ketään kenelle puhua. Yksinäisyys on asia, jonka kanssa todella moni painii. Jokainen kokee sen eri tavalla ja eri elämän vaiheissa.” Yhteisöllisyyden puute on yksi näyttelyn voimakkain viesti. Pitäisikö tämän herättää meissä huolta? Ei välttämättä, jos otamme tämän viestin tosissamme.



Lähiluonnon merkitystä ei voi korostaa liikaa

Eletyn kaupunkitilan ja yhteisöllisyyden puuteen lisäksi valokuvanäyttelyssä korostuu lähiluonto. Luonnon merkitys Meidän JKL -valokuvissa on suuri. Saavutettavan lähiluonnon roolia ei voi siis liikaa korostaa. Luonto toistuu useissa valokuvissa, oli kyseessä sitten Harjun portaat, Tourujoen rämeikkö tai keväinen naapurusto.

”Ennen kuin lähden, katselen hetken ulos suurista ikkunoista. Männyt heiluvat tuulessa. Päätän kävellä polkua pitkin alas”, kirjoittaa Veera kuvasarjassaan.


Miten taidelähtöisillä menetelmillä tuotettua nuorten kokemustietoa voidaan huomioida?

Osallistava valokuvaus vuorovaikutteisen kaupunki- ja aluesuunnittelun menetelmänä on vakiintunut. Erilaisia tapoja asukkaiden valokuvien keräämiseksi on hyödynnetty esimerkiksi instawalkien tai valokuvapohjaisten karttakyselyiden avulla. Luovien ja taiteellisten menetelmien käyttö osallisuuden kanavissa saattaa kuitenkin usein olla vaikeaa ja monitulkintaista. Tämän vuoksi näkisin, että taidelähtöisissä menetelmissä vaaditaan ohjaajalta erityisesti välittäjän roolia, jotta kokemustietoa voidaan hyödyntää myös päätöksenteon ja suunnittelun apuna.

Tämän näyttelyn teokset voidaan nähdä vain pienenä otoksena siitä, miten kaupungin nuoret asukkaat näkevät heidän lähiympäristönsä. Valokuvissa toistuvat teemat elävästä kaupunkitilasta, yhteisöllisyyden puutteesta ja kaupunkiluonnosta ovat kuitenkin niin voimakkaasti esillä, että suunnittelijat ja päätöksentekijät eivät voi niitä ohittaa.

Valokuvausprojektissa on ennen kaikkea kyse kaupunkitilasta, jota on katsottu toisin. Kaupunkiympäristöä ei ole valokuvattu aikuisten, päättäjien tai kaupunkisuunnittelijoiden silmin, vaan nuorten katseiden avulla.


Valokuvausprojektin päätteeksi muutamat prosessiin osallistuneista nuorista teettivät videotervehdykset kaupungin päättäjille. Seuraavaksi aiomme lähettää nuorten videotervehdykset Jyväskylän kaupungin päättäjille, luottamushenkilöille ja suunnittelijoille. Toivomme, että näin voimme välittää nuorten kokemustietoa suoraan nuorilta asiantuntijoille ja herättää keskustelua siitä, että millaista tulevaisuuden kaupunkia luomme.

Kirjoittajasta: Jaakko (HTM) työskentelee Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Kaikkien kaupunki! -hankkeen projektipäällikkönä.

0 views
KK-logo-RGB-white.png
logo2.png
jkl_nupa-1-vari-allekkain valkoinen.png
  • Facebook
  • Twitter
  • YouTube
  • Instagram

© Copyright – Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.