• Blogi

Muutoksen keskellä

Kirjoittaja: Jenna / Huhhuh. Jos kaikki menisi aina niin kuin suunnitellaan, olisin tällä hetkellä Nuorten Taidetyöpajalla viettämässä viimeistä perjantaityöpäivääni taitotiimiläisenä. Toimin ns. apuohjaajana Kuvasta viestiksi -pajalla, jossa riittää menoa ja meininkiä.


Työpaja tarkoittaa minulle uusia ideoita, monipuolisia projekteja ja loistavia työkavereita. Tälle keväälle meille osui erilainen mahdollisuus, sillä teimme projektia Kulttuuriperintökasvatuksen seuran Kaikkien Kaupunki! -hankkeen kanssa. Luomme yhdessä valokuvanäyttelyä, johon kuvaamme Jyväskylän kaupunkia erilaisista teemoista käsin.

Unelmat käyvät toteen

Vau, me saadaan oma valokuvanäyttely! Ensin ajatus näyttelystä tuotti hieman paineita valokuvata. En myöskään kiellä, etteikö ensimmäinen ajatukseni olisi ollut kulunut valokuva Kuokkalan sillasta. Onneksi Kuokkalan silta ei päätynyt kuitenkaan omiin näyttelyvalokuviini.


Kävimme mahdollisia aiheita ja näkökulmia läpi kirjoittaen ajatuksia paperille. Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seurasta Jaakko Tuominen kävi vierailemassa Kuvasta viestiksi -työpajalla. Vierailun aikana kävimme läpi valokuviamme ja jaoimme ajatuksia toisillemme niistä. Vierailu vei näyttelyä eteenpäin, loi uusia ajatuksia ja ideoita. Keskusteltuamme yhdessä kokonaisuus alkoi hahmottumaan meille kaikille paremmin. Jokainen löysi oman persoonallisen tavan valokuvata Jyväskylää ja nostaa esille itselle tärkeitä valokuvia.


Muistan, että ennen Jaakon vierailua olin hieman hukassa, että mitä haluan lähteä kuvaamaan. Yhteisen keskustelun kautta, lähdin rohkeasti kuvaamaan teemoja, joista pitäisi mielestäni ehdottomasti puhua enemmän.


Sitten kaikki muuttui

Kyseisen vallitsevan tilanteen takia (jota en halua edes kirjoittaa tähän) kaikki muuttui. Ensin meidän pitkään odotettu nuotta-valmennus peruttiin. Nuotta-valmennus järjestetään nuorisokeskus Piispalassa ja sinne olimme suunnitelleet esim. korukivenhiontaa ja seinäkiipeilyä. Sitten seuraavana maanantaina koko taidetyöpajan yhteinen aamunavaus peruttiin.


Työpäivät lyhenivät päivä päivältä ja jatkostakin oltiin epävarmoja. Kukaan ei oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Yhtäkkiä kaikki jäivät kotiin tekemään hommia. Onneksi yhteistyömme ja yhteydenpitomme ovat pysyneet hyvin yllä.


Hetkinen… Mutta miten meidän valokuvanäyttelyn sitten käy? Noh, näyttelymme siirtyy verkkosivuille Jyväskylän Kävelykadun sijaan.


Tietenkin harmittaa tehdä töitä yksin kotona. Nykyään työstämme valokuvanäyttelyä sähköpostein, Facebookin ja Whatsapin kautta. Tämä tosin tuo itselleni haasteita, koska kuulun tässä tapauksessa niihin ihmisiin, jotka jättävät hommat vielä viime tippaan, hups.


Toisaalta töitä on voinut tehdä juuri silloin, kun inspiraatio iskee: pyjama päällä, hiukset sotkuisella nutturalla. Olemme kasanneet näyttelyä pala palalta yhdeksi kokonaisuudeksi. Olemme kommentoineet aktiivisesti toistemme valokuvia ja jakaneet ajatuksia Facebookissa. Onneksi on edes tämmöinen mahdollisuus jatkaa tätä hienosti edennyttä projektiamme loppuun asti.



Nuorten ääni esille valokuvien kautta


Itselläni taitotiimiläisenä työkokeiluni loppuu aikaisemmin kuin muilla. Odotan silti innolla projektin seuraavia vaiheita ja tietenkin itse näyttelyn julkaisua. Jännittävää! Toisaalta, vaikka emme näyttelyä Kävelykadulle saakaan, verkkosivut kuulostaa ja vaikuttaa monipuoliselta kokonaisuudelta. Itsestäni on aina mielenkiintoista kuulla itse valokuvaajasta sekä valokuvaajan oma tarina hänen kuvastaan. Se tuo katsojaa lähemmäs valokuvaajaa. Siksi toivon todellakin, että valokuvanäyttely saavuttaisi mahdollisimman paljon ihmisiä ja se herättäisi ajatuksia nuorten näkökulmista kaupunkiamme kohtaan.



Ehkä näyttelymme voi auttaa jatkossa kehittämään kaupunkia ja mikä tärkeintä, ottamaan nuorten ääni huomioon vielä entistä enemmän. Henkilökohtaisesti itse uskon siihen, että valokuvilla pystyy kertomaan tarinaa ja tuomaan ilmi mielipiteitä. Sen takia halusin myös lähteä kuvaamaan aikaisemmin mainittuja puhuttelevia teemoja, kuten esimerkiksi seksuaalisuutta ja mielenterveyttä.


Täällä kotona ollessa olen alkanut myös ikuistamaan karanteenielämääni valokuvaamalla. Enkä muista, milloin viimeksi olisi ollut näin paljon uusia luovia ideoita. Vaikka arkiaskareiden valokuvaaminen ei kuulostakaan luovalle, on se ollut todella hauskaa.


Ja hei, vaikka tässä ollaan tehty hommia melkoisen muutoksen ja epätietoisuuden keskellä, uskon, että hyvä tästä tulee ja kaikki järjestyy!

Kirjoittaja toimi työkokeilijana Jyväskylän kaupungin Kuvasta viestiksi -taidetyöpajalla keväällä 2020.

52 views
KK-logo-RGB-white.png
logo2.png
jkl_nupa-1-vari-allekkain valkoinen.png
  • Facebook
  • Twitter
  • YouTube
  • Instagram

© Copyright – Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.