• Blogi

Tavallinen karanteenisunnuntai

Kirjoittaja: Veera /

Erilaista arkea

Olen pelaamassa jalkapalloa koulun katolla kavereideni kanssa, kun ranteessani olevan urheilukellon herätysääni tunkeutuu uneni läpi. Kömmin sängystä ylös, petaan tokkurassa pedin, vaihdan vaatteet ja kapuan yläkertaan jääkaapin luokse. Kello on kahdeksan. Lusikoidessani iskän tekemää aamupuuroa suuhuni päivä tuntuu ihan tavalliselta.

On varmaan torstai. Ei kun onkin sunnuntai. Eikä päivä ole edes ihan tavallinen, vaikka se siltä tuntuu auringon kiusatessa väsyneitä silmiäni. Ulkona jossain tuolla, ehkä aivan lähellä, riehuu pandemia. On 19. karanteenipäivä.

Vapaaehtoisessa karanteenissa

En ole virallisessa karanteenissa. Asun kotona vanhempieni ja siskoni kanssa. Olemme sopineet, ettemme tapaa ulkopuolisia henkilöitä ollenkaan. Mielestäni se on järkevä päätös, vaikka välillä ärsyttää ja harmittaakin. Välillä oikeastaan ihan suututtaa. Lähinnä silloin, kun huomaan somesta, että jotkut ovat kavereidensa kanssa ulkoilemassa tai viettämässä iltaa ja minä olen yksin kotona omassa huoneessani työpöytäni ääressä puhelin kädessä. Olen kateellinen heille, mutta myös harmissani, etteivät kaikki ota tätä tarpeeksi tosissaan.


Minä otan tilanteen tosissani, enkä ole nähnyt kasvotusten ketään perheen ulkopuolista pariin viikkoon, mikä saa arkeni muistuttamaan abivuoden lukulomaa. Opiskelen päivittäin pääsykokeita varten, teen avoimen yliopiston opintoja ja etätyötehtäviä. Korona tuli minun kalenteriini ihan hyvään aikaan, koska ainakin ehdin lukea pääsykokeisiin, mikäli ne nyt edes järjestetään. 

Laita viesti kaverille ja soita mummille

Vaikka kuinka yritän keskittyä, aina välillä alan miettiä ystäviä ja kaikkia asioita, joita tekisin, jos ei olisi koronaa. Menisin töihin pajalle, sitten ehkä uimahalliin, sen jälkeen ostamaan irtokarkkeja, lukemaan kirjastoon ja illalla jalkapalloharjoituksiin. Uimahallissa en ole käynyt kuukausiin, ja irtokarkeistakin on jo vähän aikaa. 

Miksi mieleni tekee tehdä näitä asioita, joita en yleensä edes tee, juuri nyt, kun en saa tehdä? 

Uimahallin sijaan saan kerrankin olla kotona, mutta en halua olla ihan vaan kotona. Puheenaiheet alkavat jo nyt loppumaan perheen kesken, mikä on hassua, koska yleensä ruokahetkemme täyttää puheensorina. Mietin, millaista mahtaa olla kuukauden päästä. 

Kaikista eniten haluaisin nähdä minulle tärkeitä ihmisiä. Onneksi en asu yksin ja näen koko ajan perhettäni. Minulla on ikävä ystäviä, työkavereita ja jopa tuntemattomia ihmisiä kirjastossa. Laitan saman tien kaverille viestin: “mites karanteeni sujuu”. Ensi viikolla voisin soittaa mummille. Kyllä tästä selvitään, kun pidetään yhteyttä.

Kaipaan tavallista arkea 

Yritän juoda iltateetä, mutta se on aivan liian kuumaa, ja joudun odottamaan hetken. Roikun hetken somessa, mutta kyllästyn ja eksynkin selaamaan vanhoja kuvia puhelimestani. Löydän kuvia lautapeli-illoista, loputtomista kesäilloista ulkona, perheen kanssa matkustamisesta ja yhteiskuvia jalkapallojoukkueesta. Tulee ikävä kaikkea tavallista.


Kun korona on ohi, aion tehdä tosi paljon kivoja, ihan tavallisia asioita. Moni asia on peruttu, mikä harmittaa todella paljon. Ei ole harjoituksia, joten ainoa treenikaverini on urheilukelloni. En pääse kirjastoon, joten hengaan kirjojen kanssa työpöytäni ääressä.

Katselen ulos keittiön ikkunasta, kun koiranulkoiluttajia kävelee ohitse. Kadulla olevat  lapset huomaavat meidän ikkunassa olevat nallet, ja samalla auringonlasku värjää koko maiseman  kauniin oranssiksi. Maailma näyttää kovin tavalliselle, vaikka oikeasti kaikki on muuttunut niin nopeasti.


Koko poikkeustila opettaa arvostamaan sitä arkea, jonka koen normaaliksi. Kaipaan kirjastoa, kirpparia ja stressaamatta kaupassa käymistä. Kaipaan kavereita, kahvilassa istuskelua ja yhteisiä retkiä. 

Täytyy vain luottaa siihen, että kyllä se tavallinen arki sieltä vielä tulee, niin kuin luotan siihen, että aurinko nousee taas huomenna.


Kirjoittaja toimi työkokeilijana Jyväskylän kaupungin Kuvasta viestiksi -taidetyöpajalla keväällä 2020.

68 views
KK-logo-RGB-white.png
logo2.png
jkl_nupa-1-vari-allekkain valkoinen.png
  • Facebook
  • Twitter
  • YouTube
  • Instagram

© Copyright – Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry.